kaoliini
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- maalaji kaoliinisavi, vaalea tai harmahtava alumiinisilikaattien heikosti kovettunut savimainen seos, elintarvikelisäaine E559
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑoˌliːni/
- tavutus: ka‧o‧lii‧ni
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaoliini | kaoliinit |
| genetiivi | kaoliinin | kaoliinien (kaoliinein) |
| partitiivi | kaoliinia | kaoliineja |
| akkusatiivi | kaoliini; kaoliinin |
kaoliinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaoliinissa | kaoliineissa |
| elatiivi | kaoliinista | kaoliineista |
| illatiivi | kaoliiniin | kaoliineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaoliinilla | kaoliineilla |
| ablatiivi | kaoliinilta | kaoliineilta |
| allatiivi | kaoliinille | kaoliineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaoliinina | kaoliineina |
| translatiivi | kaoliiniksi | kaoliineiksi |
| abessiivi | kaoliinitta | kaoliineitta |
| instruktiivi | – | kaoliinein |
| komitatiivi | – | kaoliineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaoliini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
<< kiinan sanasta 高嶺 (Gāolíng) ’Korkea metsä’. Paikka, josta ensimmäinen esiintymä löytyi.[2]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaoliini Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.