kanttuvei
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
kanttuvei (ei vertailuasteita)
- (arkikieltä) lopussa, aivan väsyneenä, maassa makaavana, tajuttomana
- olla kanttuvei
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑnt̪ːuˌʋei̯/
- tavutus: kant‧tu‧vei
Etymologia[muokkaa]
Suomessa työskennelleiden venäläisten työmiesten käyttämästä venäjän kielestä < harvinaisen verbin кантовать ('kaataa, kääntää, vierittää', kantovát) imperatiivimuoto кантуй ('kaada, käännä, vieritä', kantúj), jota suuria ja raskaita kiviä vierittäneet venäläiset työmiehet ovat huudelleet sen kuulostaen suomenkielisestä henkilöstä "kantui" ja loppuosa "vei" on saattanut liittyä kiven työntämiseen lähde?