kanttura
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kanttura (12)
- juureva kanto, juurakko
- Peltoa raivattaessa kantturat koottiin kasoiksi ja poltettiin.
- (halventava) vanha, raihnas ihminen tai eläin
- Tuo äijäpaha, kanttura, ei enää pysy tolpillaan, tuskin kontillaan.
- Tuokin ummessa oleva kanttura kuluttaa vain rehua, ei kelpaa edes teuraaksi.
- Siinä meillä tilallinen, ei ole kuin pari kantturaa navetassa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑnt̪ːurɑ/
- tavutus: kant‧tu‧ra
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanttura | kantturat |
| genetiivi | kantturan | kantturoiden kantturoitten (kantturain) |
| partitiivi | kantturaa | kantturoita |
| akkusatiivi | kanttura; kantturan |
kantturat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kantturassa | kantturoissa |
| elatiivi | kantturasta | kantturoista |
| illatiivi | kantturaan | kantturoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kantturalla | kantturoilla |
| ablatiivi | kantturalta | kantturoilta |
| allatiivi | kantturalle | kantturoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kantturana | kantturoina |
| translatiivi | kantturaksi | kantturoiksi |
| abessiivi | kantturatta | kantturoitta |
| instruktiivi | – | kantturoin |
| komitatiivi | – | kantturoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kanttura- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
lehmänkanttura, tervaskanttura, äijänkanttura, eukonkanttura
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kanttura Kielitoimiston sanakirjassa