kanttura

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kanttura (12)

  1. juureva kanto, juurakko
    Peltoa raivattaessa kantturat koottiin kasoiksi ja poltettiin.
  2. (halventava) vanha, raihnas ihminen tai eläin
    Tuo äijäpaha, kanttura, ei enää pysy tolpillaan, tuskin kontillaan.
    Tuokin ummessa oleva kanttura kuluttaa vain rehua, ei kelpaa edes teuraaksi.
    Siinä meillä tilallinen, ei ole kuin pari kantturaa navetassa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kanttura kantturat
genetiivi kantturan kantturoiden
kantturoitten
(kantturain)
partitiivi kantturaa kantturoita
akkusatiivi kanttura;
kantturan
kantturat
sisäpaikallissijat
inessiivi kantturassa kantturoissa
elatiivi kantturasta kantturoista
illatiivi kantturaan kantturoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantturalla kantturoilla
ablatiivi kantturalta kantturoilta
allatiivi kantturalle kantturoille
muut sijamuodot
essiivi kantturana kantturoina
translatiivi kantturaksi kantturoiksi
abessiivi kantturatta kantturoitta
instruktiivi kantturoin
komitatiivi kantturoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lehmänkanttura, tervaskanttura, äijänkanttura, eukonkanttura

Aiheesta muualla[muokkaa]