kansoittua

Suomi

Verbi

kansoittua (52-C) (taivutus[luo])

1. täyttyä ihmisillä
2. suvusta, kansasta tai muusta ihmisjoukosta: lisääntyä tai muodostaa asutus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnsoi̯t̪ˌt̪uɑˣ/
• tavutus: kan‧soit‧tu‧a

Etymologia

• verbi kansoittaa (vahva vokaalivartalo kansoitt|a- + pääte -ua)

Aiheesta muualla

• kansoittua Kielitoimiston sanakirjassa