kansitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kansitus (39)

  1. kansittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑnsit̪us/
  • tavutus: kan‧si‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kansitus kansitukset
genetiivi kansituksen kansitusten
kansituksien
partitiivi kansitusta kansituksia
akkusatiivi kansitus;
kansituksen
kansitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kansituksessa kansituksissa
elatiivi kansituksesta kansituksista
illatiivi kansitukseen kansituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kansituksella kansituksilla
ablatiivi kansitukselta kansituksilta
allatiivi kansitukselle kansituksille
muut sijamuodot
essiivi kansituksena kansituksina
translatiivi kansitukseksi kansituksiksi
abessiivi kansituksetta kansituksitta
instruktiivi kansituksin
komitatiivi kansituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kansitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kansitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kansittaa (kansit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]