kansallinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kansallinen (38) (komparatiivi kansallisempi, superlatiivi kansallisin) (taivutus[luo])
- kansalle ominainen ja yhteinen, kansaan kohdistuva; kansalle tunnusmerkillinen, nationalismiin liittyvä
- 1930-luvulla suomalainen kulttuurielämä oli jakautunut uudistusmielisten ja kansallista paatosta uhkuvien voimien välillä.
- (politiikka, EU) kunkin valtion päätösvaltaan kuuluva
- EU on sallimassa kansalliset päätökset geenimuunnelluista viljelykasveista.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑnsɑlˌlinen/
- tavutus: kan‧sal‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. kansalle ominainen ja yhteinen, kansaan kohdistuva; kansalle tunnusmerkillinen, nationalismiin liittyvä
Liittyvät sanat[muokkaa]
kasallinen suveriniteetti, kansallis-
Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
kansainvälinen ylikansallinen epäkansallinen
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: kansallisesti
- substantiivit: kansallisuus
- verbit: kansallistaa
Yhdyssanat[muokkaa]
epäkansallinen, kansalliseepos, kansalliseläin, kansallishenki, kansallishymni, kansalliskirjailija, kansalliskirjallisuus, kansalliskirjasto, kansalliskivi, kansalliskokous, kansalliskukka, kansallislaulu, kansallislippu, kansallismaisema, kansallismielisyys, kansallismuseo, kansallisomaisuus, kansallispuisto, kansallispuku, kansallispäivä, kansallisrunoilija, kansallissankari, kansallisteatteri, kansallistunne, kansallistunto, kansallisvaltio, kansallisvarallisuus, kansallisväri
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kansallinen Kielitoimiston sanakirjassa