kansalaisluottamus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kansalaisluottamus
- (oikeustiede) aiemmin Suomen laissa tunnettu oikeus äänestää ja asettua ehdokkaaksi ja tulla nimitetyksi valtion tai kunnan virkaan. Kansanlaisluottamuksen saattoi menettää rikoksen seurauksena.
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana osista kansalainen (yhdyssanamuoto) ja luottamus
Käännökset[muokkaa]
1. oikeustieteessä
|
|
Idiomit[muokkaa]
- nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta
- juopunut (nauttinut alkoholia)
- Laitinen on tainnut nauttia muutakin kuin kansalaisluottamusta.
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kansalaisluottamus Kielitoimiston sanakirjassa