kankeuttaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kankeuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kankeuttaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kankeuttaminen | kankeuttamiset |
| genetiivi | kankeuttamisen | kankeuttamisten kankeuttamisien |
| partitiivi | kankeuttamista | kankeuttamisia |
| akkusatiivi | kankeuttaminen; kankeuttamisen |
kankeuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kankeuttamisessa | kankeuttamisissa |
| elatiivi | kankeuttamisesta | kankeuttamisista |
| illatiivi | kankeuttamiseen | kankeuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kankeuttamisella | kankeuttamisilla |
| ablatiivi | kankeuttamiselta | kankeuttamisilta |
| allatiivi | kankeuttamiselle | kankeuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kankeuttamisena (kankeuttamisna) |
kankeuttamisina |
| translatiivi | kankeuttamiseksi | kankeuttamisiksi |
| abessiivi | kankeuttamisetta | kankeuttamisitta |
| instruktiivi | – | kankeuttamisin |
| komitatiivi | – | kankeuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kankeuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kankeuttamis- | |