kankeus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kankeus (40)[1]

  1. se, että on kankea

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kankeus kankeudet
genetiivi kankeuden kankeuksien
partitiivi kankeutta kankeuksia
akkusatiivi kankeus; kankeuden kankeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kankeudessa kankeuksissa
elatiivi kankeudesta kankeuksista
illatiivi kankeuteen kankeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kankeudella kankeuksilla
ablatiivi kankeudelta kankeuksilta
allatiivi kankeudelle kankeuksille
muut sijamuodot
essiivi kankeutena kankeuksina
translatiivi kankeudeksi kankeuksiksi
abessiivi kankeudetta kankeuksitta
instruktiivi kankeuksin
komitatiivi kankeuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan kankea vartalosta kanke- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alkukankeus, kuolonkankeus, virastokankeus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kankeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40