kankeus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- se, että on kankea
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑŋkeus/ tai /ˈkɑŋkeu̯s/
- tavutus: kan‧ke‧us / kan‧keus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kankeus | kankeudet |
genetiivi | kankeuden | kankeuksien |
partitiivi | kankeutta | kankeuksia |
akkusatiivi | kankeus; kankeuden |
kankeudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kankeudessa | kankeuksissa |
elatiivi | kankeudesta | kankeuksista |
illatiivi | kankeuteen | kankeuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kankeudella | kankeuksilla |
ablatiivi | kankeudelta | kankeuksilta |
allatiivi | kankeudelle | kankeuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kankeutena | kankeuksina |
translatiivi | kankeudeksi | kankeuksiksi |
abessiivi | kankeudetta | kankeuksitta |
instruktiivi | – | kankeuksin |
komitatiivi | – | kankeuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kankeude- | |
vahva vartalo | kankeute- | |
konsonantti- vartalo |
kankeut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan kankea vartalosta kanke- ja suffiksista -us
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on kankea
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
alkukankeus, kuolonkankeus, virastokankeus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kankeus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40