kankeava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kankeava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kangeta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kankeava | kankeavat |
| genetiivi | kankeavan | kankeavien (kankeavain) |
| partitiivi | kankeavaa | kankeavia |
| akkusatiivi | kankeava; kankeavan | kankeavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kankeavassa | kankeavissa |
| elatiivi | kankeavasta | kankeavista |
| illatiivi | kankeavaan | kankeaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kankeavalla | kankeavilla |
| ablatiivi | kankeavalta | kankeavilta |
| allatiivi | kankeavalle | kankeaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kankeavana | kankeavina |
| translatiivi | kankeavaksi | kankeaviksi |
| abessiivi | kankeavatta | kankeavitta |
| instruktiivi | – | kankeavin |
| komitatiivi | – | kankeavine |