Siirry sisältöön

kangertelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kangertelu (2)

  1. kangerteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑŋːerˌt̪elu/
  • tavutus: kan‧ger‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kangertelu kangertelut
genetiivi kangertelun kangertelujen
kangerteluiden
kangerteluitten
partitiivi kangertelua kangerteluita
kangerteluja
akkusatiivi kangertelu;
kangertelun
kangertelut
sisäpaikallissijat
inessiivi kangertelussa kangerteluissa
elatiivi kangertelusta kangerteluista
illatiivi kangerteluun kangerteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kangertelulla kangerteluilla
ablatiivi kangertelulta kangerteluilta
allatiivi kangertelulle kangerteluille
muut sijamuodot
essiivi kangerteluna kangerteluina
translatiivi kangerteluksi kangerteluiksi
abessiivi kangertelutta kangerteluitta
instruktiivi kangerteluin
komitatiivi kangerteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kangertelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi kangerrella ((vahva) vokaalivartalo kangertele- ) + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]