kangastus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kangastus (39)
- ilmakehän kerrosten välisten lämpötilaerojen aiheuttama optinen harha, jonka vuoksi katsojan näkökentässä kohde näyttää sijaitsevan lähempänä, vaikka se sijaitsee oikeasti kauempana
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑŋːɑst̪us/, [ˈkɑŋːɑstus]
- tavutus: kan‧gas‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kangastus | kangastukset |
| genetiivi | kangastuksen | kangastusten kangastuksien |
| partitiivi | kangastusta | kangastuksia |
| akkusatiivi | kangastus; kangastuksen |
kangastukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kangastuksessa | kangastuksissa |
| elatiivi | kangastuksesta | kangastuksista |
| illatiivi | kangastukseen | kangastuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kangastuksella | kangastuksilla |
| ablatiivi | kangastukselta | kangastuksilta |
| allatiivi | kangastukselle | kangastuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kangastuksena | kangastuksina |
| translatiivi | kangastukseksi | kangastuksiksi |
| abessiivi | kangastuksetta | kangastuksitta |
| instruktiivi | – | kangastuksin |
| komitatiivi | – | kangastuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kangastukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kangastus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. optinen harha, jossa kaukainen kohde näyttää olevan lähellä
|