kaneli

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Ceyloninkaneli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Wikipedia
Katso artikkeli Kassiakaneli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Kaneli

Substantiivi[muokkaa]

kaneli (6)

  1. leivonnassa ja ruoanlaitossa käytettävä mauste, joka tunnetaan myös rohdosnimellä cortex cinnamoni; valmistetaan kiinankanelin (Cinnamomum cassia) ja muiden läheisten puiden kuoresta
  2. aitokaneli (Cinnamomum verum)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑneli/, [ˈkɑ̝ne̞li]
  • tavutus: ka‧ne‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaneli kanelit
genetiivi kanelin kanelien
kaneleiden
kaneleitten
partitiivi kanelia kaneleita
kaneleja
akkusatiivi kaneli;
kanelin
kanelit
sisäpaikallissijat
inessiivi kanelissa kaneleissa
elatiivi kanelista kaneleista
illatiivi kaneliin kaneleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kanelilla kaneleilla
ablatiivi kanelilta kaneleilta
allatiivi kanelille kaneleille
muut sijamuodot
essiivi kanelina kaneleina
translatiivi kaneliksi kaneleiksi
abessiivi kanelitta kaneleitta
instruktiivi kanelein
komitatiivi kaneleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaneli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

< ruotsin kanel < ranskan cannelle[1] < latinan sanasta canna ’ruoko, putki’ < (muinais)kreikan κάννα ’ruoko’ < seemiläisistä kielistä[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aitokaneli, kanelialdehydi, kanelikorppu, kanelinkuori, kanelipuu, kanelitanko, kaneliöljy, kassiakaneli, kiinankaneli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaneli Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kaneli. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.