kammi
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kammi (5)
- turvemaja, jota on pohjoisessa käytetty ihmisasumuksena
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kammi | kammit |
| genetiivi | kammin | kammien (kammein) |
| partitiivi | kammia | kammeja |
| akkusatiivi | kammi; kammin |
kammit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kammissa | kammeissa |
| elatiivi | kammista | kammeista |
| illatiivi | kammiin | kammeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kammilla | kammeilla |
| ablatiivi | kammilta | kammeilta |
| allatiivi | kammille | kammeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kammina | kammeina |
| translatiivi | kammiksi | kammeiksi |
| abessiivi | kammitta | kammeitta |
| instruktiivi | – | kammein |
| komitatiivi | – | kammeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kammi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |