kalvakkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kalvakkuus (40)

  1. se, että on kalvakka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑlʋɑkːuːs/
  • tavutus: kal‧vak‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalvakkuus kalvakkuudet
genetiivi kalvakkuuden kalvakkuuksien
partitiivi kalvakkuutta kalvakkuuksia
akkusatiivi kalvakkuus;
kalvakkuuden
kalvakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kalvakkuudessa kalvakkuuksissa
elatiivi kalvakkuudesta kalvakkuuksista
illatiivi kalvakkuuteen kalvakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalvakkuudella kalvakkuuksilla
ablatiivi kalvakkuudelta kalvakkuuksilta
allatiivi kalvakkuudelle kalvakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi kalvakkuutena kalvakkuuksina
translatiivi kalvakkuudeksi kalvakkuuksiksi
abessiivi kalvakkuudetta kalvakkuuksitta
instruktiivi kalvakkuuksin
komitatiivi kalvakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kalvakkuude-
vahva vartalo kalvakkuute-
konsonantti-
vartalo
kalvakkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kalvakka vartalosta kalvakk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]