kalustaa

Suomi

Verbi

kalustaa (53) (taivutus[luo])

1. varustaa huonekaluilla

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑlust̪ɑːˣ/
• tavutus: ka‧lus‧taa

Etymologia

• substantiivi kalu (vartalo kalu- + pääte -staa)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kalustaminen, kaluste, kalustus

Aiheesta muualla

• kalustaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 999 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa