kaltiainen
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaltiainen (38)
- (vanhentunut, raamatullinen) ruisjauhosta tehty, nuotiossa kepin nokassa paistettu leipä
- Ja kun hän katsahti, niin katso, hänen päänsä pohjissa oli kuumennetuilla kivillä paistettu kaltiainen ja vesiastia. Niin hän söi ja joi ja paneutui jälleen maata. (1. kuningasten kirja 1933/38)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaltiainen | kaltiaiset |
| genetiivi | kaltiaisen | kaltiaisten kaltiaisien |
| partitiivi | kaltiaista | kaltiaisia |
| akkusatiivi | kaltiainen; kaltiaisen |
kaltiaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaltiaisessa | kaltiaisissa |
| elatiivi | kaltiaisesta | kaltiaisista |
| illatiivi | kaltiaiseen | kaltiaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaltiaisella | kaltiaisilla |
| ablatiivi | kaltiaiselta | kaltiaisilta |
| allatiivi | kaltiaiselle | kaltiaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaltiaisena (kaltiaisna) |
kaltiaisina |
| translatiivi | kaltiaiseksi | kaltiaisiksi |
| abessiivi | kaltiaisetta | kaltiaisitta |
| instruktiivi | – | kaltiaisin |
| komitatiivi | – | kaltiaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaltiaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaltiais- | |