kalmo

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kalmo


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kalmo (1)

  1. ihmisen kuollut ruumis
    Sano kantajille, että siellä on kalmo akvassa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalmo kalmot
genetiivi kalmon kalmojen
partitiivi kalmoa kalmoja
akkusatiivi kalmo; kalmon kalmot
sisäpaikallissijat
inessiivi kalmossa kalmoissa
elatiivi kalmosta kalmoista
illatiivi kalmoon kalmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalmolla kalmoilla
ablatiivi kalmolta kalmoilta
allatiivi kalmolle kalmoille
muut sijamuodot
essiivi kalmona kalmoina
translatiivi kalmoksi kalmoiksi
abessiivi kalmotta kalmoitta
instruktiivi kalmoin
komitatiivi kalmoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Kielilautakunnan 1948 kalman pohjalta luoma uudissana. Lautakunta kehitti sanan pariksi ’elävää ruumista’ tarkoittamaan kehitetylle sanalle keho, koska sekä elävää että kuollutta ruumista tarkoittavan ruumis-sanan merkitys alkoi epätoivottavasti siirtyä tarkoittamaan ’kuollutta ruumista’.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kalmojuuri

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kalmo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Taru Kolehmainen: Kieli-ikkuna: Ruumis, kalmo ja keho. Helsingin Sanomat, 3.7.2001. Artikkelin verkkoversio.