kallollinen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kallollinen (38)
- (biologia) jolla on kallo
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑlːolˌlinen/
- tavutus: kal‧lol‧li‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kallollinen | kallolliset |
| genetiivi | kallollisen | kallollisten kallollisien |
| partitiivi | kallollista | kallollisia |
| akkusatiivi | kallollinen; kallollisen |
kallolliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kallollisessa | kallollisissa |
| elatiivi | kallollisesta | kallollisista |
| illatiivi | kallolliseen | kallollisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kallollisella | kallollisilla |
| ablatiivi | kallolliselta | kallollisilta |
| allatiivi | kallolliselle | kallollisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kallollisena (kallollisna) |
kallollisina |
| translatiivi | kallolliseksi | kallollisiksi |
| abessiivi | kallollisetta | kallollisitta |
| instruktiivi | – | kallollisin |
| komitatiivi | – | kallollisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kallollise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kallollis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. jolla on kallo
|