kallo
![]() |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kallo (1)
- eläimen pään luinen kuori, joka suojaa muun muassa aivoja. Ihmisestä puhuttaessa usein muodossa pääkallo.
- (arkikieltä) Koira sai kuulan kalloonsa. – Koira tapettiin ampumalla.
- (kuvaannollisesti, arkikieltä) pää
- Jätin koulun kesken, kun ei mennyt ollenkaan teoria kalloon.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑlːo/
- tavutus: kal‧lo
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kallo | kallot |
genetiivi | kallon | kallojen |
partitiivi | kalloa | kalloja |
akkusatiivi | kallo; kallon |
kallot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kallossa | kalloissa |
elatiivi | kallosta | kalloista |
illatiivi | kalloon | kalloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kallolla | kalloilla |
ablatiivi | kallolta | kalloilta |
allatiivi | kallolle | kalloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kallona | kalloina |
translatiivi | kalloksi | kalloiksi |
abessiivi | kallotta | kalloitta |
instruktiivi | – | kalloin |
komitatiivi | – | kalloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kallo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. pääkallo
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kallollinen
Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]
kallokuva, kallonkutistaja, kallonmurtuma, kallonpohja, kallovamma, kovakalloinen, paksukalloinen, pääkallo, pääkallokeli, pääkallokiitäjä, pääkallonmetsästys, pääkallonmetsästäjä, pääkallonpaikka
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kallo Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)