kallisteleva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kallisteleva (10)
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kallistella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kallisteleva | kallistelevat |
| genetiivi | kallistelevan | kallistelevien (kallistelevain) |
| partitiivi | kallistelevaa | kallistelevia |
| akkusatiivi | kallisteleva; kallistelevan |
kallistelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kallistelevassa | kallistelevissa |
| elatiivi | kallistelevasta | kallistelevista |
| illatiivi | kallistelevaan | kallisteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kallistelevalla | kallistelevilla |
| ablatiivi | kallistelevalta | kallistelevilta |
| allatiivi | kallistelevalle | kallisteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kallistelevana | kallistelevina |
| translatiivi | kallistelevaksi | kallisteleviksi |
| abessiivi | kallistelevatta | kallistelevitta |
| instruktiivi | – | kallistelevin |
| komitatiivi | – | kallistelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |