kallellaan

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

Adverbi taipuu persoonissa eli
sen lopussa olevan omistusliitteen muoto
riippuu lauseen subjektista:
persoona yksikkö monikko
1. kallellani kallellamme
2. kallellasi kallellanne
3. kallellaan
kallellansa

kallellaan (kallella- + omistusliite; ei vertailuasteita)

  1. (3. persoonan muoto) kallistuneena, vinossa, kaltevassa asennossa
    Vanha lato on kallellaan, könöllään kuin pian kaatuisi.
    Kallen kengät ovat lintallaan ja Lintan kengät ovat kallellaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑlːelːɑːn/
  • tavutus: kal‧lel‧laan

Taivutus[muokkaa]

Adverbi ei varsinaisesti taivu, vaan se on omistusliitteellinen taivutusmuoto kantasanastaan, josta muissa paikallissijoissa käytetään seuraavia muotoja:

→○ allatiivi kallelleen
adessiivi kallellaan
○→ ablatiivi -

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

olla johonkin (päin) kallellaan

  1. suosia jotakin tai pitää jostakin muiden kustannuksella
    Minun makuuni tammi on liian helppo, olen enemmänkin shakkiin ja mahjongiin kallellani.
    olla itään/länteen päin kallellaan = suosia, mielistellä Venäjää tai Neuvostoliittoa / länsimaita
    olla vasemmalle/oikealle kallellaan = suosia poliittista vasemmistoa/oikeistoa