kalkuttelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kalkuttelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑlkut̪ˌt̪elu/
- tavutus: kal‧kut‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalkuttelu | kalkuttelut |
| genetiivi | kalkuttelun | kalkuttelujen kalkutteluiden kalkutteluitten |
| partitiivi | kalkuttelua | kalkutteluita kalkutteluja |
| akkusatiivi | kalkuttelu; kalkuttelun |
kalkuttelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalkuttelussa | kalkutteluissa |
| elatiivi | kalkuttelusta | kalkutteluista |
| illatiivi | kalkutteluun | kalkutteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalkuttelulla | kalkutteluilla |
| ablatiivi | kalkuttelulta | kalkutteluilta |
| allatiivi | kalkuttelulle | kalkutteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalkutteluna | kalkutteluina |
| translatiivi | kalkutteluksi | kalkutteluiksi |
| abessiivi | kalkuttelutta | kalkutteluitta |
| instruktiivi | – | kalkutteluin |
| komitatiivi | – | kalkutteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kalkuttelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kalkutella ((vahva) vokaalivartalo kalkuttele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. kalkutteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kalkuttelu Kielitoimiston sanakirjassa