kalkkeutua

Suomi

Verbi

kalkkeutua (52-F) (taivutus[luo])

1. kerätä itseensä kalkkia

   Pian roomalaisvallan lakattua tunneli kalkkeutui ja vesi likaantui.

2. kovettua

   Bakteerimassa voi syljen vaikutuksesta kalkkeutua hammaskiveksi.

   Luut alkavat haurastua ja verisuonet kalkkeutua.

3. (puhekieltä) ikääntyä, vanheta

Ääntäminen

• tavutus: kalk‧keu‧tu‧a / kalk‧ke‧u‧tu‧a

Etymologia

• substantiivi kalkki (vahva vokaalivartalo kalkki- → kalkke- + pääte -utua)

Käännökset

1. kerätä itseensä kalkkia

englanti: calcify

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• kalkkiutua

Johdokset

• substantiivit: kalkkeuma, kalkkeutuma, kalkkeutuminen

Aiheesta muualla

• kalkkeutua Kielitoimiston sanakirjassa