kalasto
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kalasto (2)
- kalat, jotka esiintyvät jossakin vesistössä tai jollakin alueella; kalakanta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑlɑst̪o/
- tavutus: ka‧las‧to
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalasto | kalastot |
| genetiivi | kalaston | kalastojen kalastoiden kalastoitten |
| partitiivi | kalastoa | kalastoita kalastoja |
| akkusatiivi | kalasto; kalaston |
kalastot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalastossa | kalastoissa |
| elatiivi | kalastosta | kalastoista |
| illatiivi | kalastoon | kalastoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalastolla | kalastoilla |
| ablatiivi | kalastolta | kalastoilta |
| allatiivi | kalastolle | kalastoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalastona | kalastoina |
| translatiivi | kalastoksi | kalastoiksi |
| abessiivi | kalastotta | kalastoitta |
| instruktiivi | – | kalastoin |
| komitatiivi | – | kalastoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kalasto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. tietyllä alueella esiintyvät kalat
|