kakkulat

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kakkulat (12) (monikollinen)[1]

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kakkula
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kakkula
  3. (puhekieltä) silmälasit
  4. (vanhentunut) tietyn tyyppiset aisat (”kakkula-aisat”)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kakkulat
genetiivi kakkuloiden
kakkuloitten
(kakkulain)
partitiivi kakkuloita
akkusatiivi –;
kakkulat
sisäpaikallissijat
inessiivi kakkuloissa
elatiivi kakkuloista
illatiivi kakkuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kakkuloilla
ablatiivi kakkuloilta
allatiivi kakkuloille
muut sijamuodot
essiivi kakkuloina
translatiivi kakkuloiksi
abessiivi kakkuloitta
instruktiivi kakkuloin
komitatiivi kakkuloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kakkula-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

ilmeisesti yhdestä kakkulasta eli monokkelista << vanha germaaninen laina[2]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.