kakkia

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kakkia

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta kakki

Verbi[muokkaa]

kakkia (61-A) (taivutus[luo])

  1. ulostaa, kakata, lapsen käynti vessassa ”isolla hädällä”

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑkːiɑˣ/
  • tavutus: kak‧ki‧a

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kakkia Kielitoimiston sanakirjassa