kaivertaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaivertaja (10)
- henkilö, joka kaivertaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑi̯ʋerˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: kai‧ver‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaivertaja | kaivertajat |
| genetiivi | kaivertajan | kaivertajien (kaivertajain) |
| partitiivi | kaivertajaa | kaivertajia |
| akkusatiivi | kaivertaja; kaivertajan |
kaivertajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaivertajassa | kaivertajissa |
| elatiivi | kaivertajasta | kaivertajista |
| illatiivi | kaivertajaan | kaivertajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaivertajalla | kaivertajilla |
| ablatiivi | kaivertajalta | kaivertajilta |
| allatiivi | kaivertajalle | kaivertajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaivertajana | kaivertajina |
| translatiivi | kaivertajaksi | kaivertajiksi |
| abessiivi | kaivertajatta | kaivertajitta |
| instruktiivi | – | kaivertajin |
| komitatiivi | – | kaivertajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaivertaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka kaivertaa
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaivertaja Kielitoimiston sanakirjassa