kaivertaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kaivertaa (54-K) (taivutus[luo])
- poistaa osia esineen pinnasta siten, että siihen syntyy tekstiä tai kuvio
- Riipukseen on kaiverrettu nimikirjaimet.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑi̯ʋert̪ɑːˣ/
- tavutus: kai‧ver‧taa
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kaivaa (kaive- + -rta- + -a)[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kaiverrus, kaivertaja
- verbit: kaiverruttaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaivertaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.