kaivaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaivaus (39)
- kaivettava alue; alue, jota kaivetaan
- arkeologinen kaivaus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaivaus | kaivaukset |
| genetiivi | kaivauksen | kaivausten kaivauksien |
| partitiivi | kaivausta | kaivauksia |
| akkusatiivi | kaivaus; kaivauksen |
kaivaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaivauksessa | kaivauksissa |
| elatiivi | kaivauksesta | kaivauksista |
| illatiivi | kaivaukseen | kaivauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaivauksella | kaivauksilla |
| ablatiivi | kaivaukselta | kaivauksilta |
| allatiivi | kaivaukselle | kaivauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaivauksena | kaivauksina |
| translatiivi | kaivaukseksi | kaivauksiksi |
| abessiivi | kaivauksetta | kaivauksitta |
| instruktiivi | – | kaivauksin |
| komitatiivi | – | kaivauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaivaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaivaus- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaivaus Kielitoimiston sanakirjassa