kaiuttaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaiuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kaiuttaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaiuttaminen | kaiuttamiset |
| genetiivi | kaiuttamisen | kaiuttamisten kaiuttamisien |
| partitiivi | kaiuttamista | kaiuttamisia |
| akkusatiivi | kaiuttaminen; kaiuttamisen |
kaiuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaiuttamisessa | kaiuttamisissa |
| elatiivi | kaiuttamisesta | kaiuttamisista |
| illatiivi | kaiuttamiseen | kaiuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaiuttamisella | kaiuttamisilla |
| ablatiivi | kaiuttamiselta | kaiuttamisilta |
| allatiivi | kaiuttamiselle | kaiuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaiuttamisena (kaiuttamisna) |
kaiuttamisina |
| translatiivi | kaiuttamiseksi | kaiuttamisiksi |
| abessiivi | kaiuttamisetta | kaiuttamisitta |
| instruktiivi | – | kaiuttamisin |
| komitatiivi | – | kaiuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaiuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaiuttamis- | |