kaista
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kaista (9)
- pitkä kapea kappale tai alue; suikale, kaistale
- ajoradalla oleva yhdelle ajoneuvolle tai jonolle tarkoitettu tila
- Yksi kaista Turun suuntaan on suljettu.
- (sodankäynti) leveydeltään määrätty alue joukon toiminnalle
- (signaalinkäsittely, tietotekniikka) väliaineessa hyödynnettävissä oleva taajuusalue
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑi̯st̪ɑ/
- tavutus: kais‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaista | kaistat |
| genetiivi | kaistan | kaistojen (kaistain) |
| partitiivi | kaistaa | kaistoja |
| akkusatiivi | kaista; kaistan |
kaistat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaistassa | kaistoissa |
| elatiivi | kaistasta | kaistoista |
| illatiivi | kaistaan | kaistoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaistalla | kaistoilla |
| ablatiivi | kaistalta | kaistoilta |
| allatiivi | kaistalle | kaistoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaistana | kaistoina |
| translatiivi | kaistaksi | kaistoiksi |
| abessiivi | kaistatta | kaistoitta |
| instruktiivi | – | kaistoin |
| komitatiivi | – | kaistoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaista- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]ajokaista, bussikaista, hidastuskaista, joukkoliikennekaista, kaista-ajo, kaistanleveys, kaistapäinen, kaistapää, kaistavahti, kaistaviiva, keskikaista, kiihdytyskaista, kääntymiskaista, matelukaista, ohituskaista, raitiovaunukaista, ryhmittymiskaista, ryömimiskaista, taajuuskaista, viherkaista
Anagrammit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaista Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.