kaista

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kaista


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaista (9)[1]

  1. kapea suikale; kaistale
  2. ajoradalla oleva yhdelle ajoneuvolle tai jonolle tarkoitettu tila
    Yksi kaista Turun suuntaan on suljettu.
  3. (signaalinkäsittely, tietotekniikka) väliaineessa hyödynnettävissä oleva taajuusalue

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaista kaistat
genetiivi kaistan kaistojen
(kaistain)
partitiivi kaistaa kaistoja
akkusatiivi kaista;
kaistan
kaistat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaistassa kaistoissa
elatiivi kaistasta kaistoista
illatiivi kaistaan kaistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaistalla kaistoilla
ablatiivi kaistalta kaistoilta
allatiivi kaistalle kaistoille
muut sijamuodot
essiivi kaistana kaistoina
translatiivi kaistaksi kaistoiksi
abessiivi kaistatta kaistoitta
instruktiivi kaistoin
komitatiivi kaistoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

kaistale, kaksikaistainen, laajakaistainen, nelikaistainen

Yhdyssanat[muokkaa]

ajokaista, bussikaista, hidastuskaista, joukkoliikennekaista, kaista-ajo, kaistanleveys, kaistapäinen, kaistapää, kaistavahti, kaistaviiva, keskikaista, kiihdytyskaista, kääntymiskaista, matelukaista, ohituskaista, raitiovaunukaista, ryhmittymiskaista, ryömimiskaista, taajuuskaista, viherkaista

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaista Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.