kaislikko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaislikko (4-A)

  1. kaislisto, kaislaryhmä, kaislaa kasvava paikka
  2. (arkikieltä) järviruokoa kasvava paikka, ruoikko

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑi̯slikːo/
  • tavutus: kais‧lik‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaislikko kaislikot
genetiivi kaislikon kaislikoiden
kaislikoitten
kaislikkojen
partitiivi kaislikkoa kaislikkoja
kaislikoita
akkusatiivi kaislikko;
kaislikon
kaislikot
sisäpaikallissijat
inessiivi kaislikossa kaislikoissa
elatiivi kaislikosta kaislikoista
illatiivi kaislikkoon kaislikkoihin
kaislikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaislikolla kaislikoilla
ablatiivi kaislikolta kaislikoilta
allatiivi kaislikolle kaislikoille
muut sijamuodot
essiivi kaislikkona kaislikkoina
kaislikoina
translatiivi kaislikoksi kaislikoiksi
abessiivi kaislikotta kaislikoitta
instruktiivi kaislikoin
komitatiivi kaislikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaisliko-
vahva vartalo kaislikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

rantakaislikko

Aiheesta muualla[muokkaa]