Siirry sisältöön

kairaus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kairaus (39)

  1. se, että kairataan

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kairaus kairaukset
genetiivi kairauksen kairausten
kairauksien
partitiivi kairausta kairauksia
akkusatiivi kairaus;
kairauksen
kairaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kairauksessa kairauksissa
elatiivi kairauksesta kairauksista
illatiivi kairaukseen kairauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kairauksella kairauksilla
ablatiivi kairaukselta kairauksilta
allatiivi kairaukselle kairauksille
muut sijamuodot
essiivi kairauksena kairauksina
translatiivi kairaukseksi kairauksiksi
abessiivi kairauksetta kairauksitta
instruktiivi kairauksin
komitatiivi kairauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kairaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kairaus-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi kairata (vokaalivartalo kairaa- ) + johdin -us

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

syväkairaus

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kairaus Kielitoimiston sanakirjassa