kailotus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kailotus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑi̯lot̪us/
- tavutus: kai‧lo‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kailotus | kailotukset |
genetiivi | kailotuksen | kailotusten kailotuksien |
partitiivi | kailotusta | kailotuksia |
akkusatiivi | kailotus; kailotuksen |
kailotukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kailotuksessa | kailotuksissa |
elatiivi | kailotuksesta | kailotuksista |
illatiivi | kailotukseen | kailotuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kailotuksella | kailotuksilla |
ablatiivi | kailotukselta | kailotuksilta |
allatiivi | kailotukselle | kailotuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kailotuksena | kailotuksina |
translatiivi | kailotukseksi | kailotuksiksi |
abessiivi | kailotuksetta | kailotuksitta |
instruktiivi | – | kailotuksin |
komitatiivi | – | kailotuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kailotukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kailotus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kailottaa (kailot- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kailottaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kailotus Kielitoimiston sanakirjassa