kailotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kailotus (39)

  1. kailottaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑi̯lot̪us/
  • tavutus: kai‧lo‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kailotus kailotukset
genetiivi kailotuksen kailotusten
kailotuksien
partitiivi kailotusta kailotuksia
akkusatiivi kailotus;
kailotuksen
kailotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kailotuksessa kailotuksissa
elatiivi kailotuksesta kailotuksista
illatiivi kailotukseen kailotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kailotuksella kailotuksilla
ablatiivi kailotukselta kailotuksilta
allatiivi kailotukselle kailotuksille
muut sijamuodot
essiivi kailotuksena kailotuksina
translatiivi kailotukseksi kailotuksiksi
abessiivi kailotuksetta kailotuksitta
instruktiivi kailotuksin
komitatiivi kailotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kailotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kailotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kailottaa (kailot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]