kaihtaa

Suomi

Verbi

kaihtaa (53-F) (taivutus[luo]) tai (56-F)

1. välttää, vältellä (yl. pelosta)

   Hän kaihtaa minua kuin mitäkin sekopäätä.

   keinoja kaihtamatta – häikäilemättömästi, kaikin keinoin

   vaaroja kaihtamaton

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑi̯ht̪ɑːˣ/
• tavutus: kaih‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kaihdin, kaihtaja, kaihtaminen
• verbit: kaihdella

Aiheesta muualla

• kaihtaa Kielitoimiston sanakirjassa