kahvitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kahvitus (39)

  1. kahvitarjoilu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑhʋit̪us/
  • tavutus: kah‧vi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahvitus kahvitukset
genetiivi kahvituksen kahvitusten
kahvituksien
partitiivi kahvitusta kahvituksia
akkusatiivi kahvitus;
kahvituksen
kahvitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kahvituksessa kahvituksissa
elatiivi kahvituksesta kahvituksista
illatiivi kahvitukseen kahvituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahvituksella kahvituksilla
ablatiivi kahvitukselta kahvituksilta
allatiivi kahvitukselle kahvituksille
muut sijamuodot
essiivi kahvituksena kahvituksina
translatiivi kahvitukseksi kahvituksiksi
abessiivi kahvituksetta kahvituksitta
instruktiivi kahvituksin
komitatiivi kahvituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kahvitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kahvitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kahvittaa (kahvit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]