kahvittelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kahvittelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑhʋit̪ˌt̪elu/
- tavutus: kah‧vit‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahvittelu | kahvittelut |
| genetiivi | kahvittelun | kahvittelujen kahvitteluiden kahvitteluitten |
| partitiivi | kahvittelua | kahvitteluita kahvitteluja |
| akkusatiivi | kahvittelu; kahvittelun |
kahvittelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahvittelussa | kahvitteluissa |
| elatiivi | kahvittelusta | kahvitteluista |
| illatiivi | kahvitteluun | kahvitteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahvittelulla | kahvitteluilla |
| ablatiivi | kahvittelulta | kahvitteluilta |
| allatiivi | kahvittelulle | kahvitteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahvitteluna | kahvitteluina |
| translatiivi | kahvitteluksi | kahvitteluiksi |
| abessiivi | kahvittelutta | kahvitteluitta |
| instruktiivi | – | kahvitteluin |
| komitatiivi | – | kahvitteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kahvittelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi kahvitella ((vahva) vokaalivartalo kahvittele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. kahvitteleminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kahvittelu Kielitoimiston sanakirjassa