kahlinnut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kahlinnut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kahlita
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahlinnut | kahlinneet |
| genetiivi | kahlinneen | kahlinneiden kahlinneitten |
| partitiivi | kahlinnutta | kahlinneita |
| akkusatiivi | kahlinnut; kahlinneen | kahlinneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahlinneessa | kahlinneissa |
| elatiivi | kahlinneesta | kahlinneista |
| illatiivi | kahlinneeseen | kahlinneisiin kahlinneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahlinneella | kahlinneilla |
| ablatiivi | kahlinneelta | kahlinneilta |
| allatiivi | kahlinneelle | kahlinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahlinneena | kahlinneina |
| translatiivi | kahlinneeksi | kahlinneiksi |
| abessiivi | kahlinneetta | kahlinneitta |
| instruktiivi | – | kahlinnein |
| komitatiivi | – | kahlinneine |