kahakointi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kahakointi (5-J)

  1. kahakoiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑhɑˌkoi̯nt̪i/
  • tavutus: ka‧ha‧koin‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahakointi kahakoinnit
genetiivi kahakoinnin kahakointien
(kahakointein)
partitiivi kahakointia kahakointeja
akkusatiivi kahakointi;
kahakoinnin
kahakoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi kahakoinnissa kahakoinneissa
elatiivi kahakoinnista kahakoinneista
illatiivi kahakointiin kahakointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahakoinnilla kahakoinneilla
ablatiivi kahakoinnilta kahakoinneilta
allatiivi kahakoinnille kahakoinneille
muut sijamuodot
essiivi kahakointina kahakointeina
translatiivi kahakoinniksi kahakoinneiksi
abessiivi kahakoinnitta kahakoinneitta
instruktiivi kahakoinnein
komitatiivi kahakointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kahakoinni-
vahva vartalo kahakointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]