kaavoittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaavoittaminen (38)
- teonnimi verbistä kaavoittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaavoittaminen | kaavoittamiset |
| genetiivi | kaavoittamisen | kaavoittamisten kaavoittamisien |
| partitiivi | kaavoittamista | kaavoittamisia |
| akkusatiivi | kaavoittaminen; kaavoittamisen |
kaavoittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaavoittamisessa | kaavoittamisissa |
| elatiivi | kaavoittamisesta | kaavoittamisista |
| illatiivi | kaavoittamiseen | kaavoittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaavoittamisella | kaavoittamisilla |
| ablatiivi | kaavoittamiselta | kaavoittamisilta |
| allatiivi | kaavoittamiselle | kaavoittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaavoittamisena (kaavoittamisna) |
kaavoittamisina |
| translatiivi | kaavoittamiseksi | kaavoittamisiksi |
| abessiivi | kaavoittamisetta | kaavoittamisitta |
| instruktiivi | – | kaavoittamisin |
| komitatiivi | – | kaavoittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaavoittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaavoittamis- | |