kaava

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaava (9)

  1. (tekstiiliala) leikkuukaava, tyypillisesti paperinen leikkuumalli, jonka mukaan kankaat leikataan
  2. (matematiikka) symbolein ilmaistu matemaattinen sääntö
  3. alueen maankäyttö- t. rakennussuunnitelma

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑːʋɑ/
  • tavutus: kaa‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaava kaavat
genetiivi kaavan kaavojen
(kaavain)
partitiivi kaavaa kaavoja
akkusatiivi kaava;
kaavan 		kaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaavassa kaavoissa
elatiivi kaavasta kaavoista
illatiivi kaavaan kaavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaavalla kaavoilla
ablatiivi kaavalta kaavoilta
allatiivi kaavalle kaavoille
muut sijamuodot
essiivi kaavana kaavoina
translatiivi kaavaksi kaavoiksi
abessiivi kaavatta kaavoitta
instruktiivi – kaavoin
komitatiivi – kaavoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

1. kankaan leikkausmalli
2. matemaattinen sääntö
3. alueen rakennussuunnitelma

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

asemakaava, kaavakuva, kaavamuutos, kaavanimi, kaavanimistö, kaavanmuutos, kaavapaperi, kastekaava, käyttäytymiskaava, leikkuukaava, maakuntakaava, mittakaava, molekyylikaava, rakennekaava, rakennuskaava, rantakaava, reaktiokaava, ruutukaava, rytmikaava, seutukaava, taivutuskaava, viherkaava, vihkikaava, vihkimiskaava, vihkimäkaava, yleiskaava

Idiomit[muokkaa]

  • kaavoihin kangistunut — sellainen, joka ei ole uudistautunut

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaava Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kaava&oldid=4419975”