kaakatus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaakatus (39)
- kanojen ja eräiden muiden lintujen tuottama ääni
- Kanojen kaakatus kuuluu tupaan asti.
- Vahtikoiran virkaa hoitaneiden hanhien kaakatus karkotti yöaikaan nurkissa hiiviskelleet.
- (kuvaannollinen) kanojen ääntelyä muistuttava ääni
- Naapurin akan jatkuva kaakatus häiritsee minua.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑːkɑt̪us/
- tavutus: kaa‧ka‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaakatus | kaakatukset |
| genetiivi | kaakatuksen | kaakatusten kaakatuksien |
| partitiivi | kaakatusta | kaakatuksia |
| akkusatiivi | kaakatus; kaakatuksen |
kaakatukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaakatuksessa | kaakatuksissa |
| elatiivi | kaakatuksesta | kaakatuksista |
| illatiivi | kaakatukseen | kaakatuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaakatuksella | kaakatuksilla |
| ablatiivi | kaakatukselta | kaakatuksilta |
| allatiivi | kaakatukselle | kaakatuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaakatuksena | kaakatuksina |
| translatiivi | kaakatukseksi | kaakatuksiksi |
| abessiivi | kaakatuksetta | kaakatuksitta |
| instruktiivi | – | kaakatuksin |
| komitatiivi | – | kaakatuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaakatukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaakatus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaakatus Kielitoimiston sanakirjassa