kaakatus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaakatus (39)[1]

  1. kanojen ja eräiden muiden lintujen tuottama ääni
    Kanojen kaakatus kuuluu tupaan asti.
    Vahtikoiran virkaa hoitaneiden hanhien kaakatus karkotti yöaikaan nurkissa hiiviskelleet.
  2. (kuvaannollinen) kanojen ääntelyä muistuttava ääni
    Naapurin akan jatkuva kaakatus häiritsee minua.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑːkɑt̪us/
  • tavutus: kaa‧ka‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaakatus kaakatukset
genetiivi kaakatuksen kaakatusten
kaakatuksien
partitiivi kaakatusta kaakatuksia
akkusatiivi kaakatus;
kaakatuksen
kaakatukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kaakatuksessa kaakatuksissa
elatiivi kaakatuksesta kaakatuksista
illatiivi kaakatukseen kaakatuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaakatuksella kaakatuksilla
ablatiivi kaakatukselta kaakatuksilta
allatiivi kaakatukselle kaakatuksille
muut sijamuodot
essiivi kaakatuksena kaakatuksina
translatiivi kaakatukseksi kaakatuksiksi
abessiivi kaakatuksetta kaakatuksitta
instruktiivi kaakatuksin
komitatiivi kaakatuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaakatukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaakatus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39