kaakattaa

Suomi

Verbi

kaakattaa (53-C) (taivutus[luo])

1. etenkin kanan tai sorsalinnun ääntelystä
2. (kuvaannollisesti) puhua lakkaamattaa (juoruten), hölöttää, pölöttää

   Naiset kaakattivat salin perällä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑːkɑt̪ːɑːˣ/
• tavutus: kaa‧kat‧taa

Käännökset

1. etenkin kanan tai sorsalinnun ääntelystä

englanti: cackle, (kalkkunasta) gobble ruotsi: kackla, skrocka

venäjä: кудахтать

Liittyvät sanat

• kotkottaa

Johdokset

• substantiivit: kaakatus

Aiheesta muualla

• kaakattaa Kielitoimiston sanakirjassa