kaahailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaahailu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑːhɑi̯lu/
- tavutus: kaa‧hai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaahailu | kaahailut |
| genetiivi | kaahailun | kaahailujen kaahailuiden kaahailuitten |
| partitiivi | kaahailua | kaahailuita kaahailuja |
| akkusatiivi | kaahailu; kaahailun |
kaahailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaahailussa | kaahailuissa |
| elatiivi | kaahailusta | kaahailuista |
| illatiivi | kaahailuun | kaahailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaahailulla | kaahailuilla |
| ablatiivi | kaahailulta | kaahailuilta |
| allatiivi | kaahailulle | kaahailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaahailuna | kaahailuina |
| translatiivi | kaahailuksi | kaahailuiksi |
| abessiivi | kaahailutta | kaahailuitta |
| instruktiivi | – | kaahailuin |
| komitatiivi | – | kaahailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaahailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kaahaileminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaahailu Kielitoimiston sanakirjassa