kaahaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaahaaminen (38)
- teonnimi verbistä kaahata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaahaaminen | kaahaamiset |
| genetiivi | kaahaamisen | kaahaamisten kaahaamisien |
| partitiivi | kaahaamista | kaahaamisia |
| akkusatiivi | kaahaaminen; kaahaamisen |
kaahaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaahaamisessa | kaahaamisissa |
| elatiivi | kaahaamisesta | kaahaamisista |
| illatiivi | kaahaamiseen | kaahaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaahaamisella | kaahaamisilla |
| ablatiivi | kaahaamiselta | kaahaamisilta |
| allatiivi | kaahaamiselle | kaahaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaahaamisena (kaahaamisna) |
kaahaamisina |
| translatiivi | kaahaamiseksi | kaahaamisiksi |
| abessiivi | kaahaamisetta | kaahaamisitta |
| instruktiivi | – | kaahaamisin |
| komitatiivi | – | kaahaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaahaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaahaamis- | |