käyte

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käyte (48-C)

  1. käyteaine, käymistä aiheuttava ja ylläpitävä aine
    Hiiva on tyypillinen käyte.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkæy̯t̪eˣ/
  • tavutus: käy‧te

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käyte käytteet
genetiivi käytteen käytteiden
käytteitten
partitiivi käytettä käytteitä
akkusatiivi käyte;
käytteen
käytteet
sisäpaikallissijat
inessiivi käytteessä käytteissä
elatiivi käytteestä käytteistä
illatiivi käytteeseen käytteisiin
käytteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi käytteellä käytteillä
ablatiivi käytteeltä käytteiltä
allatiivi käytteelle käytteille
muut sijamuodot
essiivi käytteenä käytteinä
translatiivi käytteeksi käytteiksi
abessiivi käytteettä käytteittä
instruktiivi käyttein
komitatiivi käytteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käyttee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
käytet-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta käyttää (käyt- + -e)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

käyteaine

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • käyte Kielitoimiston sanakirjassa