kätyri
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kätyri (6)
- (halventava) tuomittavaan tekoon jonkun apurina osallistuva henkilö
- Aikaisemmin oli hallitsijat, heidän kätyrinsä ja talonpojat.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkæt̪yri/
- tavutus: kä‧ty‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kätyri | kätyrit |
| genetiivi | kätyrin | kätyrien kätyreiden kätyreitten |
| partitiivi | kätyriä | kätyreitä kätyrejä |
| akkusatiivi | kätyri; kätyrin |
kätyrit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kätyrissä | kätyreissä |
| elatiivi | kätyristä | kätyreistä |
| illatiivi | kätyriin | kätyreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kätyrillä | kätyreillä |
| ablatiivi | kätyriltä | kätyreiltä |
| allatiivi | kätyrille | kätyreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kätyrinä | kätyreinä |
| translatiivi | kätyriksi | kätyreiksi |
| abessiivi | kätyrittä | kätyreittä |
| instruktiivi | – | kätyrein |
| komitatiivi | – | kätyreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kätyri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. tuomittavaan tekoon jonkun apurina osallistuva henkilö
|