kättelevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kättelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kätellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kättelevä | kättelevät |
| genetiivi | kättelevän | kättelevien (kätteleväin) |
| partitiivi | kättelevää | kätteleviä |
| akkusatiivi | kättelevä; kättelevän | kättelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kättelevässä | kättelevissä |
| elatiivi | kättelevästä | kättelevistä |
| illatiivi | kättelevään | kätteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kättelevällä | kättelevillä |
| ablatiivi | kättelevältä | kätteleviltä |
| allatiivi | kättelevälle | kätteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kättelevänä | kättelevinä |
| translatiivi | kätteleväksi | kätteleviksi |
| abessiivi | kättelevättä | kättelevittä |
| instruktiivi | – | kättelevin |
| komitatiivi | – | kättelevine |