kätkevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kätkevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kätkeä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kätkevä | kätkevät |
| genetiivi | kätkevän | kätkevien (kätkeväin) |
| partitiivi | kätkevää | kätkeviä |
| akkusatiivi | kätkevä; kätkevän | kätkevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kätkevässä | kätkevissä |
| elatiivi | kätkevästä | kätkevistä |
| illatiivi | kätkevään | kätkeviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kätkevällä | kätkevillä |
| ablatiivi | kätkevältä | kätkeviltä |
| allatiivi | kätkevälle | kätkeville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kätkevänä | kätkevinä |
| translatiivi | kätkeväksi | kätkeviksi |
| abessiivi | kätkevättä | kätkevittä |
| instruktiivi | – | kätkevin |
| komitatiivi | – | kätkevine |